Tutkailin jonkin aikaa mäyräkoiraliiton sivuja ja löysinkin sieltä Rowanberrie’s-kennelin ilmoituksen pennuista. Olin kuullut Tarjan koirista muilta mäyräkoiraihmisiltä vain hyvää, joten hetken tutkailtua heidän nettisivuja soitin Tarjalle ja sain kuulla, että yksi ruskea riistanvärinen narttupentu oli varauksen peruutuksen vuoksi vailla kotia - ja samana iltana Potin lopetuksen jälkeen varasin Kiran. Ja vaikka en nähnyt Kirasta kuin muutaman kuvan ennen päätöksen tekoa, en sekuntiakaan ole päätöstä Kiran ostamisesta katunut! Aivan mahtava koira on kyllä, kaunis kiitos koirasta kuuluu Kuusamon suuntaan Tarjalle ja perheelle!
Kiran kanssa harrastetaan vaihtelevalla innostuksella koiranäyttelyitä, match showsissa käyntiä, mejää, vesiriistatouhuja sekä Kaverikoira-toimintaa. Näyttelyissä Kira on menestynyt kiitettävästi, olisihan se FI MVA, jos sillä olisi käyttötulos. Kira toimisi myös ajossa, mutta kun emäntä on totaalisen vihreä ja rohkeutta päästää ajopuuhiin sekä kiinnostustakin tarttis vähän enemmän touhuun niin eipä ole sitten monia ajoja ottanut.
Kira on koirana se "mamman kultamuru". Kira on se, joka saa hiippailla joskus mamman kainaloon salaa, vaikkei oikeasti sais ja joka on saanut ylenpalttista lellimistä osakseen jo ihan pikkuisesta. Kira rakastaa löhöilyä, läheisyyttä ja laiskottelua, ja vaikka onkin todella kiltti pieni koirankimpale, niin silti pitää joskus keksiä uusia kujeita ja niitä kujeita on tosiaan nähty! Milloin Kira on löytynyt keittiön tiskipöydältä (hypänneenä sinne!), milloin se on tullut vastaan hevosia laitumelle viedessä jääden verekseltään kiinni karkaamisesta, milloin mamman alushousut tms. "omat jutut" ovat itsekseen kävelleet makuuhuoneesta (jonne koirat eivät saa mennä!) jos mamma on esim. lähtenyt Anin kanssa lenkille, näitä Kiran metkuja löytyy kyllä, mutta onneksi aika kultaa muistot ja jälkeen päin niille ei voi muuta kuin nauraa ;) Kaiken kukkuraksi, voitko torua niin kiltisti sinua syvälle silmiin napittavia ruskeita koiran silmiä, jotka kiven kovaan vakuuttaa "etten se ollut minä, tai oikeastaan olin, muttaku...." :D
Kira on myös väsymätön kaveri. Se hakeutuu aina seuraan ja joskus, kuten siivotessa, täytyy jo isommasti komentaa ettei tartte koko ajan lymytä mukana. Silloin neiti ottaa nokkiinsa, menee omalle paikalle ja illan saa sitten tuntea nahoissaan mökötyksen, joskus iltapissallakin täytyy käydä kahdesti kun neiti mököttää ensimmäisen pissatuslenkin :P
Kira on myös hyvin tottelevainen, sen voi vallan hyvin ottaa esim. juoksemaan mukaan hevoslenkille, se todellakin uskoo kun sitä käskee eikä jää haahuilemaan. Toki kahdestaan Anin kanssa käskyjen tottelemiseen tulee pieni viive, mutta silloinkin pitää vaan olla silmät selässäkin ja nähdä viisitoista askelta edemmäs :) Eräänkin kerran on rauhoitusaikana lähtenyt metsäkauriita, metsäkanalintuja, hanhia, tms. nenän edestä (poroja näkee vähintään kerran viidestä lenkistä!).
Tulevaisuudessa Kiralle olisi suunnitelmissa pennut. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa, että milloin, mutta joskus kuitenkin!
Kira palkintoineen Seinäjoen Kansainvälisen- ja Kuopion Erikoisnäyttelyjen jälkeen (20.-21.10.2007). Heino neitini <3
Tämä kuva myös Mäyräkoiramme 1/07-lehdessä, vuoden 2006 ROP&VSP-galleriassa.
